3.7.2013

Maalivahtivalmennusta kenttäpelaajille

 

Ruotsalaisia pelaa NHL:ssä huomattavasti enemmän kuin suomalaisia. Pelaajamäärät ovat molemmissa maissa suurinpiirtein samat ja nuoren pelimiehen arki on rakennettu naapurissa samalla kaavalla kuin meillä.  Eroa ei ole myöskään luistelemaan, syöttämään ja laukomaan opettamisen sisällöissä. Miksi sitten ruotsalaiset porskuttaa rapakon takana ja meillä on vain muutama tähti taalaliigassa? Miksi meiltä kuitenkin on tullut maalivahteja suhteessa kenttäpelaajiin huomattavasti enemmän?

Yksilön valmentaminen on vastaus molempiin kysymyksiin. Meillä maalivahteja on valmennettu kokonaisvaltaisesti. Molarin koko elämäntilanne on huomioitu. Tälläisella otteella on mahdollista valmentaa pelaajan motivaatiota, itseluottamusta ja itseohjautuvuutta. Näiden ollessa kohdillaan on helppo myös valmentaa tärkeitä lajitaitoja. Ihminen oppii sitä mitä haluaa ja minkä uskoo oppivansa. Lisäksi erinomaisuuteen pyrkivän on osattava myös koutsata itseään ja etsiä itse vastauksia kehityshaasteisiin. Ruotsissa on huomioitu kenttäpelureita junioreista asti samalla tavalla kuin meillä molareita. Toinen ero on iloisuuden ja hauskuuden vaaliminen, mikä onnistuu pitkälti valmentamalla juuri motivaatiota, itseluottamusta ja itseohjautuvuutta. Psykologinen tosiasia on, että kaikkien kolmen tiedetään olevan yhteydessä ihmisen hyvinvointiin ja hyviin suorituksiin.

 Suomessa ollaan muuttamassa valmentajakoulutusta pelkästään lajitaitojen valmennuksesta ihmisen valmennukseen. Tämä on lottovoitto pelaajille: peli paranee ja hymy palautuu huulille!